identiteettikriisi

No mutta AHOY THERE!

On mennyt todella pitkä, pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olin viimeksi niin innoissani kaikesta ja tulevaisuudesta – ja sitten elämä tapahtui, ja kaikki kääntyi ylösalaisin ja ghostasin itseni pois maapallon pinnalta. Ish. No ei ihan, mutta melkein.

Olen ollut todella lähellä työuupumista syksyn/talven aikana. Se meni jo niin pahaksi, että olen sain ottaa hermolomaa muutamaan otteeseen ja käydä säännöllisesti työterveyspsykologin luona. Jonka ensimmäinen reaktio mun avautumisen jälkeen oli silleen että: Voi että, meillä on paljon tekemistä. Siellä psykologin vastaanotolla sitten yritettiin saada mun koko elämä takaisin raiteilleen ja oikeaan suuntaan taas ja näin.. kröhöm – neljä kuukautta myöhemmin, tein ensimmäisen askeleen kohti pysyvästi parempaa elämää – olen päättänyt hakea uutta työtä.

Koska mikään työpaikka, jossa sinut voi korvata heti kun poistut ovesta, ei ole sen arvoinen, että menettää terveytensä.

Mulla nyt kesti vähän aikaa tajuta se. Työterveyspsykologin tapaaminen itse asiassa auttoi minua enemmän, kun mitä ikinä olisin voinut kuvitella. Sain fokuksen takaisin sinne minne sen haluan – minun elämääni, ja minun unelmiini, omaan tulevaisuuteen. Unelmanihan on se, että haluan niin paljon enemmän elämältä, kun mitä elämässäni nyt on. Haluan antaa maailmalle enemmän, kun mitä nyt teen. Ennen sinne psykologille menoa linnottauduin kotiini, en jaksanut tehdä yhtään mitään vapaa-aikana ja ei ollut tietoakaan mistään sosiaalisesta elämästä.

Ensimmäinen asia mitä jouduin tekemään oli karsia stressiä aiheuttavat asiat elämässäni. Ja nyt tullaan itse aiheeseen – tähän blogiin. Minulla oli ja on niin paljon sanottavaa – mutta en ikinä jaksanut istua, avaa konetta ja kirjoittaa mastodonttitekstiä (yhden lauseen kirjoittaminen tuntui esseen kirjoittamiselta.) Joten psykologi more or less pakotti minut laittaa blogi jonnekkin aivojen syvimpään kolkkaan ja unohtamaan se kuukaudeksi, jotta saisin kaiken muun hoidettua. Ja se toimi – niin helposti. Kuukausi meni ja blogi oli unohdettu. Toinenkin, kolmas ja neljäs. Mikä blogi? Kenen blogi? Kirjoittaako kukaan enää blogeja? Eikö se ole jo vähän passé?

Toinen stressin aiheuttaja oli sosiaalinen media, okei Instagram (koska se on about ainoa sosiaalinen media, jota itse käytän). Jatkuva sisällön tuottaminen, filtterit, selfiet etc, ihan sama mitä laittaa kunhan saa tykkäyksiä. Mitä enemmän tykkäyksiä, sen parempi ihminen olet. Vai? KÄÄK! Vähensin Instagramin käyttöä ja tunsin, että hävisin maan päältä. Oikeasti. Mutta se teki hyvää.

Kolmas asia mikä piti muuttua, oli keksiä sisältöä elämään. Koska askel poistua kämpästä oli vaativa, mietin, mitä voin tehdä kotona. Bullet Journal-harrastuksen kautta löysin tieni jonnekkin vesivärien ihmeelliseen maailmaan. Ja hankin itselleni lasten vesivärit ja vähän vesiväripaperia. Jotka ovat siten vaihtuneet vähän paremman laatuisiin versioihin – koska maalaaminen on IHAN PARASTA IKINÄ!

Neljäs asia, jonka piti muuttua oli eristäytyminen. Otin yhteyttä kahteen lähimpään ystävään ja pakotin heitä alkaa viettämään enemmän aikaa kanssani. Olen ollut enemmän lenkkeilemessä, kutsunut ystäviä kahville ja syömään, käynyt jopa 3 kertaa (!!!) elokuvissa ja olen jopa ollut kerran baarissa (!!?) Miksi se on niin suuri juttu? No koska viimeksi olin Örebrossa baarissa ehkä kaksi, ellen jopa kolme vuotta sitten – jos oikein muistan. Ja se oli itseasiassa ihan kiva kokemus.

Ja siitä se sitten lähti.

Kaksi viikkoa sitten lopetin tupakanpolttamisen (ou jes – I was one of them, the stoopid ones..) ja se on ollut helpompaa, kun mitä kuvittelin. Ehkä koska motivaatio on aika korkealla, kun tunne oli, että terveys pettää ja ikuinen kuolemanpelko aiheutti unettomia öitä aika reippaasti. Nyt on hyvä olla ja astmalääkkeetkin ovat jo poissa käytöstä. Salitreenikin ei aiheuta tähtien näkemistä, koska ei henki kulje. Spare me, ei tarvitse alkaa keskutelemaan tästä aiheesta yhtään mitään.

Tiistaina tein päätöksen hakea muuta työtä ja mennä vaikka takaisin opiskelemaan (koska se on kivaa, okei). Tänään hain kursseja. Ja pistin CV:n ajan tasalle. Ja kun olin salilla ja lenkillä sen jälkeen tuli sellainen fiilis, että hitto – blogi! Kaipasin ihan selvästi kirjoittamista taas. Sisällön tuottamista. Instagraminikin on alkanut herää henkiin vähän useammin kun about – kerran kuukaudessa. Mutta tajusin siinä samalla myös, että yksi homma, mikä on estänyt minua kirjoittamisesta on se, että koen että suomenkieleni on tota.. aika perseestä nykyään, koska en niin usein matkusta Suomeen ja oikeastaan puhun ainoastaan suomea äitini kanssa.

Nyt taas sinne asiaan, aikuisten oikeasti, heh. Haluaisin kovasti tietää, lukeeko kukaan enää (okei tää postaus oli taas vaihteeksi tällainen avautuminen deluxe.. ja todella pitkä) blogeja Suomessa? Pitäisikö vaihtaa kieltä? Ruotsi, englanti, suomi? Pitäisikö alkaa tekemään vlogeja (…….)? Laittakaa ihmeessä vaikka joku hep-kommentti tai tykkää edes postauksesta, jotta tiedän, että joku haluaa lukea mun selityksiä. Muuten tulen varmasti poistamaan blogin kokonaan ja aloittaa päiväkirjan kirjoittamista tai jotain vastaavaa. Sisältö olisi tietenkin sama kun ennen pitkää paussia: minimalismi, luonnonsuojelu ja rahan säästäminen, hyvinvointi – ja ehkä, ihan vaan ehkä, jotain maalaamiseen liittyvää. Koska , mä olen itseasiassa aika hyvä siinä. Ja en edes pyydä anteeksi, että noin sanoin. Olen liian vanha sellaiseen.

xoxo, Marianne

PS. Kiitos, että luit. Kas tässä kissavero: Yzma voi hyvin, innoissaan kevätauringosta ja laulavista linnuista – joihin se ei pääse käsiksi..



12 vastausta artikkeliin “identiteettikriisi

  1. Lukee! Mua just harmittaa, kun jengi on siirtyny niin paljon tekemään podcasteja tai vlogeja – en mä halua katsella tai kuunnella videoita, haluan lukea kirjoitettua tekstiä! Kiva, että olet täällä <3

    Tykkää

    1. Jee! Kiva, että sinäkin olet täällä! ❤ Itseasiassa, saan nyt tunnustaa, etten itse lue mitään, kuuntele mitään enkä katso vlogeja.. Mutta kieltämättä noista kolmesta valitsen mieluiten sen lukemisen – koska siinä pysyy aivot mukana :D

      Tykkää

  2. Hyvä, että pystyit ottamaan aikaa itsellesi, mutta ihanaa että palasit tännekin! Mua ainakin viehättää ’vanhanaikaiset’ blogit, en ole yhtään innostunut vlogeista. Perinteinen kirjoitettu postaus johon saa keskittyä kahvikupin kanssa on parasta.

    Tykkää

    1. Oli vähän pakko. Ja tää prosessi jatkuu varmasti kauan, kunnes siitä tulee rutiini. Niinpä, lukeminen on se omastakin mielestä kivoin tapa saada jotain sanottua :) Ja itseasiassa, kivaa olla takaisin (ainakin toistaiseksi :D)

      Tykkää

  3. Elämä on potkinut täälläkin suunnassa aika pahasti ja aika pitkään ja blogien seuraaminenkin on jäänyt, kun kaikki energia on mennyt omien ja läheisten asioiden hoitamiseen ja arjesta selviytymiseen. Mutta nyt menee vähän paremmin ja arvaa mitä! Niiiin hassua, mutta mä mietin pari viikkoa sitten (ehkä viime viikolla, en ole varma) että mitä sulle kuuluu ja kun tulin katsomaan sun blogia, arvelin, että nyt ei ole hyvin asiat kun et ole kirjoittanut. Mutta ihan mahtavaa, että oot BACK ja voi miten hyviä uutisia <3 Ihan superpaljon tsemppiä jatkoon! <3

    Ja aion yrittää tulla lukemaan, jos kirjoitat jatkossakin! Voisit kyllä kirjoittaa ruotsiksikin, mulla on ruotsin kanssa vähän niinkuin sulla suomen kanssa, että taidot vaan rapistuu kun tulee niin vähän käytettyä :D

    Tykkää

    1. Voi ei, kiva kuitenkin kuulla, että voit nyt paremmin :) Haha, yleensä menee niin, että tulee pidempiä pausseja, kun en voi hyvin :D Toivottavasti saisin tämän blogin nyt kutakuinkin pysymään jotenkuten hyvässä tasapainossa. Kiitos siis tsempeistä :)

      Olisi aika jännää, jos vaihtaisi kieltä ruotsiksi. Olisinkohan yhtä viihdyttävä silloin? ;) Olisihan se tosiaan todella surullista, jos suomenkieli häviäisi ihan kokonaan..

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Semi Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.