erilainen joululahja, eli kun yzma tuli kuvioihin

Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen traditio, että olen vähentänyt joululahjojen ostamista ja annan vaan muutamalle valitulle henkilölle, yleensä perhe + parhaimmat ystävät. Ja sitten ostan yleensä itselleni myös jotain, mitä todella haluan – viime vuonna se oli Playstation4. Normaalisti siis en noin kallista tavaraa osta, mutku hei – a girl’s gotta game you know.

Tänä vuonna tein eri tavallla. Ystäväni Liv tekee vapaaehtoistyötä sunnuntaisin Örebron Kissakodissa. Eli se on organisaatio, joka pelastaa kodittomia kissoja. Kissat otetaan kiinni ja muuttavat ensin ns väliaikaiseen kotiin – jossa he saavat tottua ihmisiin ja saavat käydä eläinlääkärillä, jossa saavat rokotukset ja ne kastroidaan etc ja niistä yritetään saada vähemmän kesyjä, koska voivat olla aika villejä. Monet adoptoidaan uusiin kotiin suoraan väliaikaisesti, erityisesti kissanpennut. Kissat, joita ei adoptoida sieltä muuttavat loppujen lopuksi kissakotiin, jonne voi mennä moikkaamaan niitä ja toivottavasti adoptoida kissan ja antaa sille ikuinen koti.

Eli summasumarum, Liv töissä siellä ja Liv spammaa Mariannea jatkuvasti kissakuvilla. Livillä ei tietenkään ole mitään taka-ajatusta. Kuukauden sisällä Marianne haluaa kissan. Livin suunnitelma siis kävi toteen – Marianne päättää hankkia kissan. Alunperin minua kiinnosti toinen kissa, ja kun mentiin sinne eräänä tiistai-iltana kissaa moikkaamaan ja Livillä oli kokous muiden vapaaehtoisten kanssa, Marianne kierteli moikkaamassa muita kissoja. Kissakodissa asuu noin 15 kissaa. Kaikki aivan ihania, jotkut sosiaalisia ja leikkisiä, toiset arkoja ja pysyvät omissa oloissaan.

Kun menin viimeiseen huoneeseen ulos korista tuli pieni kissa, joka mauku ja näytti aivan totaalisen hämmästyneeltä ja hyppäsi kirjahyllyn korkeimmalle hyllylle ja meni piiloon omaan koriinsa. Yritin houkutella kissaa ulos, mutta se vaan kyttäsi ylähyllyltä hämmästyneen näköisenä. Kissan nimi oli Vivi. Jotenkin ihastuin kissan hämmästyneeseen ilmeeseen. Mutta se ei todellakaan halunnut tulla ulos kopistaan. Ei siis ollenkaan. Kissan tiedoissa luki, että hän haluaa olla ainoa kissa talossa, että hän on vähän arka mutta pitää siitä, että rapsutellaan välillä, pysyy omissa oloissaan paljon. Voi hellanlettas. Ja se hämmästynyt ilme.

Mentiin kotiin Livin kanssa ja en saanut kissaa pois mielestäni. Mun oli pakko saada Vivi itselleni. Kirjoitin mailin kissakotiin ja sanoin, että haluan mielelläni adoptoida Vivin – mieluiten heti. Perjantaina juttelin adoptiovastaavan kanssa, seisottiin taas Vivin huoneessa ja kissa vaan tujotti hämmästyneen näköisenä kopista joka oli kirjahyllyn korkeimmalla hyllyllä. Adoptiovastaava kysyi, että olenko varma että haluan noin aran kissan. Ei se minua haitannut, joku kaunis päivä se ei ehkä ole niin arka. Halusin niin kovasti, että Vivi saisi kodin, jossa se on ainoa kissa, oman kodin. Ehkä siitä silloin tulee vähän rohkeampi. Allekirjoitin varauspaperin, ajettiin Livin kanssa eläinkauppaan ja tyhjensin sen kissatarvikkeilla ja -ruualla. Keskiviikkona saisin hakea Vivin uuteen kotiinsa.

Ainoa mitä mietittiin, oli että onpas tylsä nimi tuo Vivi. Eikä se edes näytä Viviltä sillä hämmästyneellä ilmeellä, ja silmissä lievää hullunkiiltoa. Olen aina halunnut antaa tulevalle kissalleni nimeksi Nefertiti, mutta perkule, ei sekään sopinut. Sekä Liv ja minä tiedettiin heti mistä löytää sopivampi nimi – Disney-hahmoista! Eli lista nimistä esiin ja toisena listalla oli Yzma. SE OLI SIINÄ!

Jos joku siis ei tiedä, niin Yzma on siis Keisarin Uudet kuviot – pahis, ja Disney-pahikset on just <3

Erityisesti Yzma koska, Yzma muuttuu elokuvassa.. kissaksi ja erityisesti koska tämä kohta:

Yzma meni nätisti kantokoppiin, mutta heti kun menimme ulos kissakodista, hän alkoi maukumaan ja itkemään. Kun tultiin kotiin ja päästin Yzman ulos kopista, hän käveli varovasti vatsa maassa ja itki ja maukui ja etsi paikkaa jonne mennä piiloon. Piilopaikan hän löysi kylpyammeen alta. Ja sitä itkemistä kesti pari tuntia. Ajattelin, että se kissa tulee kyllä ulos kun on tullakseen. Turha mun mennä sitä sorkkimaan ja ärsyttämään ja pelottelemaan. Olinhan sentään uusi, pelottava ihminen.

Olin valmistautunut siihen, että se on sitten vissiin tällaista enimmäiset viikot. Tai kuukauden. Olkoot. Ainakaan kissa ei joudu olemaan 15 muun kissan kanssa samassa kodissa. Kissa on varmasti käynyt läpi vaikka mitä ollessaan koditon. Illemmalla Yzma kuitenkin tuli ulos tutkimaan kämppää vähän pidemmän ajan. Tosin sitten yläkerran naapurit juoksivat kun sadan norsun lauma alas portaita ja kissaressukka sai slaagin ja meni piiloon sängyn alle. Meni muutama tunti ja Yzma tuli taas ulos tutkimaan maailmaa, ja vähän syömään kuivamuonaa. Katsoin leffaa aivan sohvalla ja annoin kissan tehdä tutkimusmatkaa rauhassa. Meni hetki ja sitten kissa hyppäsi sohvalle, tuli haistelmaan ja pukkaa päätänsä muhun kehräten. Loppujen lopuksi hän meni toiselle puolelle nukkumaan. Ja siinä se nukkui yön.

Seuraavana päivänä Yzma aloitti höpöttelyn aamusta, että oli nälkä. Ja seurasi perässä mitä sitten teinkään. Istui ikkunalaudalla ja katsoi ulos. Onneksi oli vapaapäivä ja oli aikaa tutustua toisiimme. Kun kävin kaupassa Yzma meni piiloon sängyn alle ja kesti pari tuntia että hän tuli pois sen jälkeen kun tulin kotiin. Illalla Liv ja toinen ystävä tuli mun luokse, koska oli tarkoitus vaihtaa joululahjoja ja jutella hetki. Yzma yllättäen tulikin ulos sängyn alta, jossa hän oli ollut piilossa hetken. Kävi tutustumassa likkoihin, pummasi kinkkua (suurta herkkua näköjään, niin suurta että saa varoa ettei kinkku häviä leivän päältä, jos päästää katseen siitä nanosekunniksi.) ja makasi koko illan kantokopissaan, joka oli sänkyni vieressä, aivan näkösällä.

Perjantaina, kun tulin töistä illalla, Yzma makasi sohvalla kun tulin kotiin (ei siis mennyt piiloon) ja tuli vastaan ulko-ovelle. Ei siis mennyt piiloon. Seurasi perässä ja istui pyykkikorin päällä kun kävin suihkussa. Istui vieressä kun katsoin telkkaria ja kehräsi niin kovaa, että melkein koko sohva tärisi ja välillä näytti tassulla, että ihminen, silitä mua.

Siis jo kolmen ja puolen päivän jälkeen hän on jo oman elämänsä stara. En ikinä olisi uskonut, että Yzma olisi näin nopeasti sopeutunut uuteen kotiin. Arasta pienestä kissasta tuli sosiaalinen ja kehräävä herttainen kissa, jolla on aivan mieletön ruokahalu (söisi kokoajan jos vaan saisi.. mieluiten sitä kinkkua. Tai kalkkunaa. Tai kalaa. Tai ihan mitä vaan.) Äkilliset liikkeet ja kovat äänet rappukäytävästä saavat hänet pelästymään vielä, mutta se on vissiin tottumiskysymys toivottavasti. Ja syliin Yzma ei tule, eikä oikein pidä siitä, että hänet nostaa syliin, eikä nuku viekussa yöllä. Se ei minua haittaa ollenkaan. Ja niin, ei saa istua hänen paikallaan sohvassa, koska fu human, my spot.

Nytkin tätä kirjoittaessa (kun kello on vähän liian paljon ottaen huomioon, että huomenna on työpäivä) Yzma makaa omalla paikallan sohvassa ja kehrää, ja heti kun häneen katsoo, hän maukuu ja alkaa pukkaa päällä kyynärpäähän ja jää tuijottamaan hämmästyneesti, että lopeta kirjottaminen ja huomioi minua ihminen.

Ja kun katson  Yzmaa tuossa viekussa ja kuuntelen kehräystä, niin tiedän, että tein kyllä aivan oikean päätöksen, kun päätin antaa Yzmalle kodin joululahjaksi. Ja vähän seuraa itselleni siinä samassa.

Ja täten aion nyt mennä nukkumaan, jotta Yzma ja minä voidaan syödä aamupalaa huomenna yhdessä, ennen kun menen töihin. Ja samalla haluan toivottaa kaikille hyvää joulua.

xoxo, Marianne

PS. pahoittelen, jos tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä. Suomenkieli vähän ruosteessa ja vielä enemmän ruosteessa kun olen aivan perkeleen väsynyt.

PPS. Voitin myös tänään bingossa 200 kruunua. Yay.

PPPS. Luit oikein. Bingossa.

6 vastausta artikkeliin “erilainen joululahja, eli kun yzma tuli kuvioihin

  1. Ihana Yzma <3 Olispa sun kaltaisia ihmisiä enemmän! Mun täytyy nyt EHDOTTOMASTI saada poikaystävä vakuuttumaan siitä, että kissa olis enemmän kuin tervetullut meillekin!

    Tykkää

    1. Kiitos! Onhan se, nyt on hän on jo sopeutunut kunnolla uuteen kotiinsa ja tulee jopa hetkeksi viereen nukkumaan kun menen itse nukkumaan :)

      Tykkää

  2. Siis mä kirjotin puhelimella tähän jonku überpitkän kommentin ja sit en muistanutkaan mun salasanaa ja sit se kommentti katos jonnekin aika-avaruuteen enkä enää ees muista mitä siinä kaikkea oli mutta a) kiva kun taas kirjottelet b) IHANA YZMA en kestä kuinka ihanaa että sä sait kissan viimein c) onneksi pääsit siitä edellisestä ahdistustyöstä, mä tiedän kokemuksesta kuinka sen ahdistavuuden monesti tajuaa vasta jälkikäteen kun se ahdistuksen aiheuttaja poistuu (työ)elämästä. Mulla vaihtuu melko usein työkaverit tuolla sporttipuolella ja pari kertaa tullut ihan puskista se helpotus kun joku on lähtenyt, ei sitä ole tajunnut ollenkaan miten raskas se henkilö on ennen ku se vaihtaa maisemaa… Varsinkin kun mä taidan olla vähän sellanen diplomaattipersoona meillä duunissa ja mun niskaan kaikki aina dumppaa kaiken skeidan… Mulla olis sulle vaikka ja mitä asiaa niin meidän pitäs kyllä jutella joku päivä :D Lavjuu ♥

    p.s. Oon miettinyt että alotanko itekin uudelleen kirjottelun, nyt tulis just vuosi taukoa niin vois olla hauska… en vaan oo ihan varma oonko vielä siinä vaiheessa elämää että haluun jakaa sitä ihmisten kanssa. Vi får se.

    Tykkää

    1. Toi on niin ärsyttävää kun pitkä kommentti häviää bittiavaruuten, niinkun tänks teknologia ett toimit niin hyvin.

      Pikavastaukset noihin:

      a) munkin mielestä kivaa.
      b) EIKÖ OLEKIN! Ja Yzmasta on tullut oikeasti oman elämänsä stara kunnolla nyt, melkein kaikki arkuus on poissa.
      c) Älä viitsi, on se jännää ettei sitä oikein tajua sinä hetkenä kun joku henkilö ahdistaa. Mä ahdistun kun eräs entinen kolleega kertoo miten päin persettä paikka on sen jälkeen kun lopetin. Mä olin kanssa ennen diplomaattihenkilön kunnes eräänä päivänä sain tarpeeksi – joten aloin harjoittelemaan mun resting bitch facea ja nyt rasittavimmat tyypit(koska siis näköjään niitäkin on tässä paikassa) välttää mua haha.
      Todellakin pitää jutella! Kohta mulla on kaksio (!?!?!) niin voit vaikka tulla käymään minilomalle tai vastaavaa :DDD Ois niin siistiä taas nähdä facetoface. Lavjuutoo sydänsydän.

      Ja se kirjoittaminen tulee milloin tulee. Kirjoita ensin teksti ja jätä vaikka julkaisematta. Joku kaunis päivä tulet siihen pisteeseen että julkaisetkin jotain :)

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.