2018: all work and no play, makes marianne a dull girl

Tiedän, että nyt on melkein joulu, eikä vielä (kai) pitäisi oikein miettiä kevättä. Tai siis ensi vuotta ylipäätänsä. Mulla on tulossa ehkä hektisin kevätlukukausi koskaan. Päätin jo kesällä, että ryhdistäydyn ja etsin jostain syvältä itseäni motivaatiota (tai sitten vaan pakotan itseni) tekemään graduni valmiiksi. Joten laitoin hain kurssia ja viikko sitten sain tietää että pääsin sisään kurssille, ja täten siis aion nyt kirjoittaa sen.

Kun isä kuoli, koulunkäynti sai aika pahan kolauksen, enkä pystynyt oikein keksittymään mihinkään. Nyt koen kuitenkin, 1.5 vuotta myöhemmin, että ehkä saattaisin pystyä kirjoittamaan sen. Niin ja onhan minulla myös tällä kertaa parempi ideakin, joka toivottavasti ei aiheuta sitä, että joudun olemaan koulussa fyysisesti koko ajan, sillä..

…Aion myös tehdä kokopäivätyötä siinä samassa. Koska …

.. Etsin asuntoa itselleni ja aion siis ottaa enimmäisen oikean aikuisten asuntolainan.. eli opintotuella sitä ei vissiin pahemmin pois makseta.. Asunnon ostaminen on muuten todella, todella, TODELLA stressaavaa.. Miksi kukaan ei varottanut minua etukäteen? Tästä tulee varmasti lisää kirjoitettua..

And wait, there is more.

Koska sain vakkaripaikan vihdoinkin, ja olen ollut hoitoalalla niin kauan töissä, saan mennä (jos haluan ja minähän halusin tietty) mennä ”näyttämään” osaamiseni (en nyt keksi parempaa suomenkielistä sanaa.. ) ja saan siten lähihoitajan paperit. Eli tulee ns ilmaiseksi ja kaupan päälle, minun ei siis tarvitse opiskella koulunpenkillä niitä papereita pari vuotta.. Mutta tämänkin siis tapahtuu nyt uuden vuoden jälkeen, koska tietenkin on kivaa ettei elämässä ole hiljaista hetkeä ollenkaan.

Kuitenkin tunne on jotenkin rauhallinen. Olen osittain innoissani, osittain en. Mutta koen kuitenkin, että jaksan tehdä graduni. Saan vissiin sanoa heidå sosiaaliselle elämälleni (jota siis ei periaatteessa muutenkaan ole olemassa.. ) puoleksi vuodeksi. Toisaalta pelkään sitä, että nyt tapahtuu vähän liikaa elämässä ja että olisin ehkä voinut ottaa yhden asian kerralla, eikä miljoonaa samaan aikaan. On hetkiä, kun mietin että jätän kaiken kesken ja menen piiloon sänkyyn peiton alle loppuelämäksi. Mutta elämä ei vissiin oikein niin toimi. Hetkittäin unohdan, että olin kuitenkin aika kauan masentunut, ja en jaksanut tehdä mitään. En voi jatkaa elämääni samalla tavalla kun ennen edellistä masennuskautta. Koska se tulee todennäköisesti päättyä samalla tavalla kun viimeksi. Tosin sitä ei voi tietää. Ehkä tästä tuleekiin ihan hyvää loppujen lopuksi. Pidetään nyt peukkuja, ettei tästä seuraa mitään burn outia kaiken lisäksi.

Kyllä tämä tästä. Eikö?

Rauhallista joulunodotusta kaikille ♥ Ja mitä parasta, haen ”joululahjani” keskiviikkona. Instagramista selviää varmuudella mikä se on, yritän malttaa ottaa hekten ja kirjoittaa siitä blogiin myös. Yritän.

2 vastausta artikkeliin “2018: all work and no play, makes marianne a dull girl

  1. Oot kyllä ihan supersinnikäs! Koita olla asettamatta liikaa paineita itsellesi ja ottaa mahdollisimman rauhassa, vaikka onkin monta rautaa tulessa. Tsempit sinne ja pidä lippu korkealla! Ja se joululahja oli ja on niin mahtava, en melkeen kestä ♥

    Tykkää

    1. Pakko välillä olla. Tällä hetkellä haluan vaan saada nämä asiat tehtyä ja pois harteilta, eli kunhan saan ne tehtyä niin olen tyytyväinen, ei tarvitse edes olla maailman paras arvosana hehe. Kiitos tsempeistä :D

      Eikö ollutkin ;)

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.