Nimittäin kävi niin, että poltin hernekeittoni pohjaan. Koska nukahtelin sohvalla. Ja kun sanon, että poltin sen pohjaan, niin se tosiaan paloi kunnolla pohjaan. Keitossa kellui sellaisia tummanruskeita paloja. Meinasin ottaa kuvan, mutta se oli kyllä niin etovan näköistä, etten halunnut aiheuttaa teille(kin) painajaisia.
Ja kun mun piti laittaa sinappia keittoon, otin jääkaapista vahingossa väärän purkin ja heitin sekaan tartar-kastiketta. Onneksi havahduin, ennen kun sekoitin. Noukin suurimman osan pois ja otin jääkaapista sen oikein purkin – eli sinappia sekaan vaan. Ja paljon tabascoa, jotta tartar-kastike ei maistuisi.
Eli joo (tiedän, että pudistelette päätänne siellä nyt ja sanotte ”EEEI, EEI, älä vaaan sano…”) – tottakai söin keiton!
