Herro! Pitkästä aikaa! Mietittekin jo varmaan, että olenkohan mä delannut. Tai transformannut yksisarviseksi. Eikö vain? No ei nyt sentään (paitsi olisi kieltämättä kivaa olla yksisarvinen) olen vaan ollut kipeenä. Voi kyllä, edelleenkin.
Siis tätä räkätautia ja yskää on nyt kestänyt melkein kaksi viikkoa. No okei, puolitoista viikkoa. Se tarkoittaa melkein sitä, että olen ainoastaan istunut perseelläni (tai maannut) sohvassa ja katsonut telkkaria (tai siis Smallvilleä – yhyy kohta se on loppu) tai pelannut BioShockia. Paitsi yhtenä päivänä, kun kyllästyin tähän olemiseen niin paljon, että siivosin jopa kämppäni, siis koko helahoito: imuroiminen, lattioiden pesu, tiskit – mutta unohdin laittaa tavarat paikoilleen. True story.
Pahinta kuitenkin on se, etten ole käynyt salilla edes sniffaamassa ilmaa. Ajattelin mennä eilen vetää ensimmäiset treenit hissunkissun, mutta kappas yllättäen – aloin yksimään ihan tajuttomasti. Damn juuu yskä.
Siis summa sumarum: Mä. En. Kestä. Olla. Kipeenä. Enää.
Joten, teen siis niinkun kaikki muutkin, kun ovat kipeenä – pakkaan laukkuni, hyppään johonkin ajoneuvoon ja suuntaan kohti mamman hoivia. Helsinki – täältä tullaan! Nähdään huomenna!
PS. Hitto – Iski ihan hirvittävä kahvihimo, eikä mulla tietenkään ole maitoa. Eli pakko vetää mustaa kahvia. Yök.
PPS. Siis oikeasti syy Suomeen lähtöön on faijan ja äitipuolen 60-vee bileet. Ja äidin jääkaappi (voitko äiti muuten ostaa juustoa, maitoa, kahvia, ruisleipää, kurkkua, maustamatonta jugurttia.. ja.. hmm.. onko sulla pakastimessa vadelmia?) niin ja siskon vaatekaappi. Niin ja täältä poispääseminen..
