”If life gives you lemons, water, sugar and ice, make lemonade..”

4 tuntia jäljellä, sitten alkaa ensimmäinen työpäivä. Ai miten hermona olen? Tuota noin, aika totaalisen hermona. Onneksi tänään on vaan koulutuspäivä, tai jotain vastaavaa. Muistaakseni. Huh. Tästä ei varmaan tämän kiinnostavampaa postausta tule, sillä en pysty ajattelemaan selvästi. Heh.

Kuitenkin, aamupalana tänään sitruuna-kiivi smoothie (puolikas sitruuna, ja vähän raastettua sitruunankuorta, kaksi kiiviä, pellavansiemenrouhetta ja muutama lusikallinen vaniljaproteiinijauhetta + 1 dl maustamatonta jugurttia ja 1 dl maitoa.) Yksi ehdoton aamupala-lemppari, jos multa kysytään. Sopivan kirpeetä ja raikasta.

Tuosta Jägermeister-lasista muuten.. Olenhan kertonut, että Ändi on sen verran suuri Jägermeister-fani, että se on kerännyt vaikka kuinka paljon Jekku-roinaa.. eikun siis tavaraa? Esimerkiksi lakanat (…) ja noita laseja. No silloin kun tapasin Ändin ekan kerran (kaveriporukassa) se teki meille Jägermeister-pirtelöt. Kuulitte oikein.. Oli. Ihan. Hyvää. Tai. Ehkä. En kuitenkaan suosittele hyvän pirtelön pilaamista Jekulla. Vinkki koutsilta!

Nyt menen jatkamaan hermoilua, kivempaa keskiviikkoa teille!

6 vastausta artikkeliin “”If life gives you lemons, water, sugar and ice, make lemonade..”

  1. tsemppiä uuteen työhön! varmaasti handlaat nopeasti homman, pian siitä tulee rutiinia ja jälkeenpäin mietit mitä ihmettä oikein stressasit :) Useinhan just kaikki tuntematon ja outo jänskää ja vähä pelottaa, mutta sehän vaan vahvistaa meitä, kun ”koettelumus” on ohitse..

    Slurps (taas :D)! näyttää toi vitamiinisheikki sellaselta voimatujaukselta, et jos ei tolla päivä lähde käyntiin..ni jossain on vika :D ei vaan..se on aina kiva vaihtaa mitä aamusinki syö. Tänä aamuna mäkin kokeilin kiiviä, vadelmia ja maustamatonta rahkaa plus loraus mehukeittoa. Ja avot oli hyvää! okei asteikolla 1-5 ehkä kuitenki neljä..koska suklaa..tarvitseeko edes sitä sanoa, se on vaan niin hyvää ja pahe. (kai ihmisellä saa joku pahe olla..:?) :P

    Maria

    Tykkää

    1. Kiitos! ♥ Joo kestää varmaan hetken, kunnes uuden paikan rutiinit on tiedossa :) Oon tuota työtä tehnyt aiemminkin, joten _periaatteessa_ ei pitäisi jännittää. Mutta kappas vaan, niin sitä kuitenkin tekee aina :D

      Joo tuolla lähtee varmana käyntiin päivä! Mua niin harmittaa, kun en voi syödä rahkaa.. Mulla todettiin joskus vuonna yks ja kaks maitoalleriga, mutta aika hyvin voin kumminkin jugurttia ja maitoa syödä/juoda. Kun vähensin hiilareita pystyin syömään jopa vispikermaa.. ja aattelin, että oih! Nyt voin syödä rahkaa myös! Not. Olin kipeenä varmaan pari päivää. Yhyy, se särkee sydämeni! Itseasiassa mä syön mielummin lakritsia, kun suklaata (belive it or not) mutta en kieltäydy jos joku saattais tarjota :DD Saa olla paheita! Muuten elämässä ei ole mitään iloa :)

      Tykkää

  2. No niin hieno juttu :) Voit onnitella itseäsi, selvisit hienosti ekasta päivästä :)

    Harmi, kun tollaset allergiat on olemassa ylipäätään..:/ Sitä aina kaiholla kattelee, kuinka muut kertoo tai syö jotain ”kiellettyä” juttua ja manailee itsekseen..Mutta elämässä tosiaan pitää olla edes jotain pieniä iloja! Jossain nettisivulla juteltiin, kumman kanssa lähtis matkaan: kaikkia kaloreita tarkkailevan ihmisen kanssa vai rennon letkeän tyypin kanssa, joka miettii niitä ruokia sitten jälkikäteen :D niin totuushan on, että mielellään, sitä lomalla rentoutuu, eikä tarvitsisi stressata ruuasta, töistä, koulusta tai yms. Niitä ärripurreja ehtii sitten miettiä ihan tarpeeks sit ihan normiarjessakin :D Se muuten mainitsemas maraboun suklaalakritsiunelmalevy…voi että oli hyvää! Ei liian makeaa, vaan just sopivasti..tosin se levy katos aika nopeesti kohti ääntä..pitäisköhän viikonloppuna ostaa sitä vai kokeilla jotain uutta ;D?

    Maria

    Tykkää

    1. Allergiat on kyllä niin pehvasta. Eniten ottaa kyl päähän se, että olen kissoille allerginen. Kun niin haluaisi yhden :(. Eihän sitä voi mennä lomalle ihmisen kanssa joka tarkkailee kaikkia kaloreita :P mulla menis hermot! pitää osaa nauttia olemisesta. En tarkoita, että pitää elää syödäkseen, enkä kuitenkaan syödä elääkseen. Vaan sen että välillä vaan ottaa rennosti ja nauttii sitten vaikka siitä kaurapuurosta tai mistä nyt tykkää. Tai suklaasta. Ilman huonoa omaatuntoa. Turhaa syyllistää itseään jos välillä tulee vähän liikaa syötyä. Tää on vaan elämää1. Ah. Nyt alkoi tekee mieli sitä lakritsisuklaata.. hmm pakko saada! Kiitos muistutuksesta! :D

      Tykkää

  3. Ootko aina ku kissa on maisemissa, pärskimässä tai aivastelemeassa? Mäkin olen kissoille vähän allerginen, onneks oireet vähentyneet vanhetessa.. oon pienestä pitäen halunnu saada koiran. Yks päivä mietin, et haluanko koiran vaan sen söpöyden ja kiltteyden takia, vai seurassaolon vai minkä..onko sit valmis joka aamu viemään sen lenkille kuudelta, vaikka taivaalta satais mitä kakkaa ja tuulis, että henkeään sais haukkoa. Onko valmis sit viemään sen tarvittaessa eläinlääkäriin, onko valmis silittelemään ja paijaamaan, onko valmis ruokkimaan sen säännöllisesti, onko valmis pesemään sen paksun turkin (eka ku se ravistellu puolet loskasta eteisen lattialle :P)…joo, mut ehkä tulis aamusin vaan niin kauhee ikävä jättää se himaan, kun lähtis töihin tai kouluun..sille kun ei voi soittaa tai laittaa tekstiviestejä, et hei kulta, miten menee, ootko jo syöny , käyny lenkillä tai vastaavaa..:P :D ahahha..ehkä sitten myöhemmin, kun on jo eläkkeellä..eli joskus 40 vuoden päästä ..tsiisus.. ottaisitko sä koiran vai kissan,? :)

    Maria

    Tykkää

    1. Melkeinpä aina, ja se vaan pahenee ennestään. Meillä oli kaks kissaa noin 14 vuotta, niille olin vähiten allerginen. Kavereille en oikein voi mennä edes kylään, jos en ota tripla-annosta allerigalääkkeitä.

      Mä ottaisin kissan, ehdottomasti! Just noitten kaikkien syiden takia mitä sä tuossa luettelit :D Kissat on onneks vähän itsenäisiä ja ne voi jättää jopa päiväksi yksin. Ja ne ei ravistele loskaa, kun ovat olleet ulkona. Ja ne pesee itsensä (ellei niitten kakka nyt jostain syystä tartu turkkiin ja ne pyyhkii perseet lattialle – ja sitten ne oksentelee vähän sinne sun tänne) Pienempänä olin kyllä koiraihminen enemmän, mutta sitten otettiin hoitoon yksi löytökissa ja myöhemmin sitten kaksi omaa kissaa :) Joten koiraintoilu hävisi aika nopeasti.

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s