siivoaminen? mitä se on? voiko sitä syödä?

Tiedättekö sen tunteen, kun klikkaatte ympäri blogosfäärissä ja ihmettelette sitä, että jokaisen bloggaajan nurkassa on niin siistiä ja niin valkoista. Sitten saakin sellaisen hirveän syyllisyydentunteen, että voi luoja, jos nää ihmiset näkisivät mun kämpän. Missään ei näy mitään pölyä, missään ei ole tahraa, ja missään ei ole mitään väriä. Kaikki on ihan viimeistä yksityiskohtaa myöten täydellistä. Ihmettelette ovatko nuo bloggaajat ylipäätänsä ihmisiä, vai onko heillä jotain pakko-oireita ja kävelevät ympäri kämppäänsä siivoamassa aamusta iltaan, ovatko he robootteja?

Tiedättekö sen tunteen? Minä tiedän.

Seuraavaksi varoituksen sanat kaikille siivousintoilijoille, kuvissa olevat sotkut voivat aiheuttaa teille reipasta silmien nykimistä ja halua tulla luokseni siivoamaan. Te muut laiskat kanssaihmiset: ette ole ainoat ihmiset maailmassa, jotka kärsivät pienestä kaaoksesta. Lisäksi haluan lisätä, ettei tämä ole mikään dissaus-postaus siivousintoilijoille tai valkoisesta sisustuksesta rakastaville ihmisille. Jokainen tyylillään jne. Ja ei, minua ei saa ilmoittaa minnekkään siivous reality-telkkariohjelmaan (ja tämä oli tarkoitettu äidilleni ja siskolleni! Ja teille muille myös!) Tunnetusti, mikään aihe ei ole minulle tabu, joten..

Mä en koskaan ole pitänyt siivoamisesta. Jenny tietää tämän, eikö vaan? Kun Jenny tuli meille kylään pienenä, se heti ensimmäisenä alkoi siivoamaan meillä, haha. True story. Ei, en kuitenkaan rakasta kaaosta – hermot menevät, jos en löydä jotain sotkuni takia. Mutta välillä.. okei, aika usein laiska puoleni voittaa, enkä jaksa heti laittaa tavaroita takaisin paikoilleen. Ja siitä se sitten lähteekin.

Itseasiassa, minulla on liikaa tavaraa, eikä niillä edes ole tarpeeksi tilaa kämpässäni. Mulla on yksi komero vaatteille, joka on ihan (melkein) kattoa myötä täynnä tavaraa. Ja komerossa on myös kaikki kenkäni. Ja likapyykkikori. Ja lakanat sun muut jutut. On itseasiassa ihme, että olen saannut niin paljon tavaraa ängettyä sinne kaappiin. Suurin ongelma tässä onkin sitten se, että jos sieltä kaapista on löydettävä jotain. Silloin joutuu tyhjentää koko kaapin sisällön, löytääkseen sen yhden tietyn paidan. On mulla eteisessä joku hylly-systeemi, jossa on vaatteita myös. Mutta jos laitan ne järjestykseen, joudun tekemään saman jutun – eli tyhjentämään koko hyllyn löytääkseni jonkun tietyn paikan.

Olen yrittänyt päästä eroon tavaroistani. Olen antanut vähän pois, laittanut Myrorna-laatikkoon ja ollaan Ändin kanssa suunniteltu syksystä asti, että mennään myymään tavaroita kirppikselle. Ja minähän reippaana tyttönä kävin läpi kaikki kamani. Eli tyhjensin KOKO komeron, kävin läpi kaikki kamat, laitoin takaisin hienosti – ja seuraavana päivänä siellä räjähti pommi. True story. Tämä on ainaki se versio, jota selitän äidille ja kavereille.. (jos siis joku sattuisi vahingossa näkemään komeroni sisällön. No nyt viimeistään!)

Tein tämän lokakuussa. Ja laitoin kaikki kirpputorille menevät tavarat hienosti pusseihin, kirjahyllyn eteen. Heitin mukaan huonoja elokuvia, luettuja huonoja kirjoja, koriste-esineitä, lehtiä jne jne. Ne pussit on edelleenkin siinä kirjahyllyn edessä, koska ollaan Ändin kanssa niin jumalattoman laiskoja, eikä päästä sinne kirpputorille ikinä (uus yritys viikon päästä! Promise!) Ja muuten, jos minä olen laiska, niin Ändi.. SE vasta on superlaiska (kylpyamme on edelleen siellä sen eteisessä!). Ja vaikka kolmasosa kaikista tavaroista jotka omistan on noissa pusseissa – mulla ei edelleenkään ole yhtään tilaa. MISSÄÄN. En ymmärrä!

Kuitenkin, tämä tavaramäärä aiheuttaa sen, että mulla ei ikinä ole siistiä. Ja sitten, koska tuo sisällä asuva laiskimus ei ikinä siivoa jälkiänsä, välillä täällä on aivan sairas kaaos. En ole koskaan ymmärtäneet ihmisiä, joiden elämän suurin intohimo on siivota. Siivota! Kun voi tehdä kaikkea muuta ihanaa, kuten istua sohvalla ja katsoa elokuvia, syödä, kokata, opiskella… Maailman inhottavin kapistus ikinä on pölynimuri. Voi luoja, miten vihaan imuroimista. Tiskaan mielummin viisi tuntia putkeen, kun imuroin. Kun Ändin kanssa seurusteltiin, meillä oli diili, että minä tiskaan ja pesen pyykit, Ändi siivoaa ja varsinkin imuroi. Se oli unelma, josta tuli totta. Kunnes tuli bänät, ja nyt mun pitää sitten siivota itse. Saatana. Olin yli kaksi vuotta imuroimatta, miten tuota fakin kapistusta käytettiinkään? Vielä kauheampaa oli, kun jonkin aikaa sitten oli pakko puhdistaa viemäri suihkussa. Yhyy! Taisin itkeä ja oksentaa muutaman kerran suuhuni (ja ihan oikeastikin). Se on kyllä siis niin yksi syy, miksi miehet tekevät noita hommia. Hyi helvetti! En suosittele! Laittakaa miehenne/broidinne/naapurinne/faijanne tai rändöm putkimiehen siihen hommaan. Trust me!

Älkää tosin huolestuko. En ole sellainen ällöttävä likainen hamstraaja (vaikka esim Helin ja Ändin mielestä olen. Hamstraaja siis .. FUUU teille!) En voi sietää esim paskaista keittiötä, joten se on aina kuosissa ja yritän tiskata mahdollisimman usein. En myöskään voi sietää paskaista kämppää, jossa on roskia joka paikassa. Joten kämppäni ei ole paskainen, se on vaan vähän sotkuinen. MUTTA! Minulla on kaikki paperini, kirjani ja elokuvat järjestyksessä! Uskokaa tai ei. Siis mun kaaoksessa on järjestys! Ja onhan mullakin noita pakkomielteitä, mutta keskustellaan niistä joku toinen kerta.

Pyykkipäivä... oh lord!

No, oletteko te niitä supersiistejä ihmisiä vai oletteko samanlaisia kun minä? Saa avautua siivouksen vihaamisesta! Ja muutenkin siivoukseen liittyvistä asioista! Mikä on kaikkein hirvein ja kammottavin juttu, kun on kyse siivouksesta? Vai ootteko niitä valkoisia robootteja?

17 vastausta artikkeliin “siivoaminen? mitä se on? voiko sitä syödä?

  1. Olen siivousvihaaja myös! Meillä näyttää ihan samalta kuin sulla. Joulun aikaan otin kuvan keittiön pöydästä, kun olin onnistunut sen raivaamaan. Rajasin kaiken sotkun kuvan ulkopuolelle ja olin tyytyväinen kun sain kuvitella, että meillä on jokapuolella yhtä siistiä.

    Usein epäilen, että moni muukin harrastaa tätä rojun rajaamista…. mutta toisaalta, jos on meitä sekasotkuisia niin kai sitten pitää olla niitä toisiakin.

    Täs on muuten sama ilmiö kuin ruuan kanssa. Kiiruusti ilmoitetaan jos on kotona laittanut ja syönyt jotain pinjansiemenvuohenjuustopastasalaattia, mutta kukaan ei kuuluta, että hei mä söin nakkikeittoo ja ruisleipää.

    Tykkää

    1. :D:D Joo mäki teen sitä aika usein. Tai no siis, otan vaan jostain yksityiskohdasta kuvan, ja pyyhin siitä läheltä pois pölyt ja sotkut hehe. Ja sitten kuvittelen, just niinku sinäkin, että koko asuntoni on siisti :D

      Joo sanos muuta tuosta ruuasta! Kyllä mäkin niitä ruokia joskus teen. Mutta suuremmaksi osaksi syön ihan vaan normaalia ruokaa (en tosin just nakkikeittoa Ruotsin paskojen nakkien takia – oh noes! Nyt tekee mieli nakki keittoa ja suomalaista ruisleipää, yhyyy!) Miten mukamas normiruuasta tuli yhtäkkiä joku ihme häpeämisen aihe? Ja milloin? Mä lupaan kuulluttaa sitten kun sitä nakkikeittoa syön! ;)

      Tykkää

      1. Haha, en mäkään enää löytäny! :D Se siis oli kuvana jossain postauksessa, siis aika vanhassa. Tai siis, joskus syksyllä. En vaan saa millään päähäni, että missä! :D

        Tykkää

  2. Taidan olla vieläkin pahempi tapaus. Ja monesti jostain lähikuvistakin jälkeenpäin photoshoppaan jotain tahroja pois. :P Huomattavasti helpompaa kuin ottaa rätti käteen!

    Tykkää

    1. ahahaha – miksi en oo ajatellut photoshopata pois tahroja!? :D mainiota! (äidille tähän kommentti – photshop on.. öö rätti?

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Mary Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.