Viikon ♥ ihanat: vanhentuminen

Kuten varmaan olen pariin otteeseen mainostanut jo muutamaan otteeseen, viimeinen 20-jotain-vuosi on alkanut. 29-vee. Monelle, varsinkin mua nuoremmalle (about noin kahdenkympin alkupuolella olevalle) tämä luku aiheuttaa harmaita hiuksia, teini-ikäisille tämä on vuosi ennen maailmanloppua ja lapsille olen jo täti-iässä (vuoden päästä mummo-iässä). Ensimmäisen kerran olin lapselle ”täti” ollessani Ärrällä töissä 19-vuotiaana ja joku kutsui minua tädiksi. Silloin se oli paha, melkein loukkaus. Eli hirveän monella on jonkinlainen kolmenkympin-kriisi. Minä kuitenkin olen aika leppoisessa olotilassa juuri nyt, eikä minua mitenkään ota päähän, että olen mukamas vanha (nuorison mielestä). Tässä muutama syy miksi tämä on mahtavaa ja ihanaa, ja miksi meidän kaikkien (teidän siis) pitäisi unohtaa kaikki maailman ikäkriisit. Koska ikäkriisit ovat aika passée anyhows.

1) Iän myötä tulee viisaus. Tai ainakin pitäisi tulla. Vaikka välillä mullakin on ehkä vähän outoja päähänpinttymiä ja teen ehkä muutaman tyhmän päätöksen elämässäni, väitän kivenkovaa, etten tän ikäisenä lähtisi esim 100km pyöräretkelle – ilman treeniä, kylmilteen (true story – se kipu perseessä!! sanoinkuvaamattoman kamalaa!). Söisin normaalisti ruokaa ennen bileisiin menoa, ettei tule huono olo. Laittaisin mielummin viimeiset rahani kunnon ruokaan, kun tupakkaan ja viinipulloon. Jne, jne. Ja en menisi treffeille sen idiootin kanssa, joka kutsui minua rumaksi, vaan sen takia, jotta minullakin olisi joku (vaikka se joku onkin idiootti). Sanoisin tälle tyypille, et haista paska ja kato peiliin apina. Sen sijaan lähtisin baariin hengailee ystävieni kanssa ja pitämään hauskaa.

2) Uskallan mennä elokuviin yksin. Siinä ei ole mitään hirveää. Ja mua suorastaan vituttaa, kun porukka sanoo, että jos elokuviin menee yksin on luuseri. Ensinnäkin, se joka PUHUU elokuvissa on idiootti ja luuseri. Kuka sinne menee niinkun seurustelemaan jonkun kanssa? Toivottavasti ei kukaan, koska silloin häiritsee kaikkia muita. Niin, että mikä tässä oli mukamas niin luuserimaista. Suurin osa porukasta ei uskalla mennä sinne teatteriin yksin, koska he pelkäävät että muut luulevat heitä luusereiksi. Hei 1900-luku soitti ja haluaa ajattelutapansa takaisin.

3) Hyväksyä itsensä, sellaisena kun on. Joo mulla vissiin on muutama kilo ylimääräistä, mulla on näkyviä ja näkymättömiä arpia, mulla on vinot sormet, ohuet hiukset, mun kynnet saa turpiinsa heti kun stressaan, saan näppylöitä silloin tällöin, toinen silmäni on aavistus laiskanpuolinen ja minulla on toispuoleinen hymy. Voin laihduttaa, voin syödä terveellisesti, voin treenata jne päästääkseni eroon ylimääräistä kiloista, mitä myöskin teen. Voisin halutessani mennä kauneusleikkaukseen, mutta se tuntuu aavistuksen radikaalilta ajatukselta. Olen viettänyt liian monta vuotta lyhyessä elämässäni vihaten ulkonäköäni, koska joku sanoi, etten kelpaa sellaisena kun olin. No tiedättekö mitä, haistakaa paska! Mä kelpaan juuri sellaisena kun olen. Olen (suhteellisen) älykäs, naisellinen, vitun hauska, kaunis ja blabla, virheeni tekevät minusta inhimillisen. Eli oujee, iän myötä tulee parempi itsetunto (tai sitten vaan on tarpeeksi fiksu tajutaakseen, että this is it, turha itkeä enää).

4) Naiivisuus, mikä se on? Voiko sitä syödä? En ole läheskään niin naiivi, jos vertaan itseäni siihen aikaan, kun viimeisiä teinivuosia vietin ja täytin kaksikymmentä ja vähän päälle. Selkäänpuukottavat ystävät, jotka puhuvat paskaa susta ja käyttävät ystävällisyyttäsi hyväksi, eivät muutu. Pettävät poikaystävät eivät myöskään muutu. Et pysty muuttamaan muita, jos he eivät halua. Et pysty auttamaan huonosti voivia ystäviä, jos he eivät itse halua parantua. Joku voisi sanoa, että minusta on tullut katkera. Minä sanoisin, että minusta on tullut realisti. En taatusti ole niin naiivi kun ennen.

5) Rypyt ovat merkki elämästä. Tosin, harvat uskovat, että olen jo vuoden päästä kolmekymmentä. Tottakai tästä voin kiittää ainoastaan vanhempiani mahtavista geeneistä – he eivät myöskään ole ikäisensä näköisiä. Mutta myös muut tekijät vaikuttavat tähän.

  • En tykkää auringonotosta – auringonotto (varsinkin ilman suojakertoimia) vanhentaa ihoa. Varsinkin liiallinen auringonotto. Ja jos nyt sattuisin joskus makaa 10 auringossa (tämä on ehdottomasti max aika jonka jaksan makaa itseäni grillaamassa) mulla on aika suuret suojakertoimet päällä.
  • Juo vettä mielummin, kun kokista. Kaikki jankuttavat tätä, joten kai siinä jokin hyvä pointti on?
  • Roskaruokaa kutsutaan roskaruuaksi syystä. Syön ehkä maks yhden hampurilaisen vuodessa, pizzat teen yleensä itse kunnon raaka-aineista. En nyt vedä mitään syö-vaan-salaattia-saarnaa, enkä mitään karppaus-saarnaakaan. Syön sokeria itse silloin tällöin (välillä aika useinkin), mutta syön hyvää (poikkeuksiakin on), itsetehtyä ruokaa ja aina jotain vihanneksia. Aina. Ja aina suhteellisen tuoreista aineksista (talvisin tämä on ehkä vähän hankalaa..)
  • En juo hirvittäviä määriä alkoholia. Juhlin itseasiassa todella harvoin ja silloinkin juon yleensä kohtuudella. Runsas alkoholin juonti vanhentaa ikää. Tosin tämä ei ole syy siihen miksi en juo sairaita määriä alkoholia. Vaan siksi, etten tykkää ryyppäämisestä ja juhlimisesta enää niin paljon kun nuorempana. Pari lasillista viiniä riittää mainiosti. Mutta onhan niitä juhlia, jossa tulee juotua vähän enemmän. Silloin muistan juoda välillä vettä. Mikään ei ole pahempaa, kun hirvittävät darrat.
  • Älä polta. Tarvitseeko selittää?
  • Nuku kunnon yöunet. Tämäkin on kai ihan sellainen juttu, mitä ei tarvitse selittää.
  • Liiku. Tämäkin aika itsestäänselvyys. Kävely, juoksy, uiminen, salilla käynti, rullaluistelu, jooga.. whatever rocks your boat. Siitä tulee parempi mieli, parempi kunto ja se pitää nuorempana.

Ja tuo ei ollut mitään moraalisaarnaa, vaan ihan faktoja. Monet varmaan vetävät tuosta herneet nenukkaan, mutta so what. Don’t take it personally.

6) Ja siitä tulikin mieleen, älä välitä liikaa siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Jotkut ihmiset elävät jotenkin vielä 1950-luvulla ja luulevat, että kun täyttää 30 pitää käyttäytyä tietyllä tavalla. Pitää olla vakituinen työ, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Et voi nauraa kovaäänisesti julkisessa paikassa tai tehdä sitä tai tätä. Bullshit! Nyt eletään 2010-lukua. 35 on uusi 20. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat susta? Mitä väliä sillä on miten mukamas pitäisi käyttäytyä, kuka sen on päättänyt? Minä aion ainakin käyttäytyä ihan samalla tavalla kun nyt, eli juuri niin kun haluan. Aion käyttää sinistä kynsilakkaa ja värjätä My Little Pony-hiukset, tehdä glitterimeikit, jos niin haluan. 30 ei tarkoita sitä, että nyt mennään konttoriin töihin ja pukeudutaan jakkupukuun loppuelämäksi. Tai jos se on se unelma, niin go for it! Kuten sanoin yhteiskunta: 1950- luku soitti ja haluaa ajattelutapansa takaisin. Minä en ainakaan aio muuttua yhtään millään tavalla, koska yhteiskunnan ja muitten mielestä minun tulisi käyttäytyä tietyllä tavalla! Bah humbug!

Nuo oli nyt ensimmäiset ajatukset, jotka tulivat mieleeni. Monet kavereistani valittelevat koko ajan, että yhyy nyt täytän 25, kohta elämä on loppu. Yhyy, täytän 27, eli melkein kolkyt, yhyy elämä on loppu. Olen täti-iässä, olen vanhus, olen mummo kohta. Mä en jaksa kuunnella tätä enää. Määritelkää vanha? Mä en ainakaan osaa. Mummini oli mahtava. Hän kysyi eräänä hänen syntymäpäivänään (en muista paljonko hän täytti silloin, olisiko ollut 85) kuinka monta vuotta hän täytti? (Hänellä oli siis dementia..) Ja kun vastasimme hänelle kuinka paljon hän täyttää niin siihen hän vastasi: ”Herranjumala, olenko jo niin vanha? En tunne itseäni niin vanhaksi!” Ihana, paras, rakkain mummi.

Mitäs muut ajattelevat vahenemisesta? Onko se jotain pelottavaa ja hirveää, vai onko se ihanaa?

Click  pic for source.

9 vastausta artikkeliin “Viikon ♥ ihanat: vanhentuminen

  1. Alle kaksvitosena en juurikaan vielä ajatellut vanhenemista, mutta toi maaginen kaksviis toi vanhenemisen ajatuksiin. :D Ja vaikka en vieläkään haluais ajatella sitä, niin väkisinkin joutuu: lähinnä muiden muistutuksesta! 50-vuotias työtoverini naureskeli tässä eräs päivä, että kolmekymppiset miehet ovat tosi rentoja häntä kohtaan, kun taas oman ikäiset miehet suunnilleen sylkevät päälle ”olet vanha”. Itse olen kyllä huomannut tämän jo pari vuotta sitten (olen 28) oman ikäisten miesten keskuudessa: 25 vuotta täyttänyt nainen ei enää kelpaa. Toki tämä on yleistystä, mutta päivittäin sitä vaan kuulee jo olevansa vanha (vaikka itse nyt ei siltä tunnu). Ja että se biologinen kello tikittää (sehän tikittää oikeasti jo silloin, kun nainen on täyttänyt 20)! Uskon, että ikä tuo kaikkea tuota mainitsemaasi, mutta miehet pääsevät tässä maailmassa silti helpommalla: mies voi olla karismaattinen ja komea läpi elämänsä, nainen ei miesten silmissä ole enää kolmekymmentä täytettyään hyvännäköinen (kärjistettynä), niitä ekoja ryppyjä kyllä kyylätään tarkasti! Suomessa kyllä muutenkin ikä merkitsee ihan hirveästi, se ei tosiaankaan ole ”pelkkä numero!” Mutta tämä nyt on vaan tällaista ulkonäöllistä sontaa, tosin naisilla ikä vaikuttaa esim. työuraan liittyvissä asioissa miehiä enemmän.

    Mutta ulkopuolelta tätä ikämarinaa kuulee jatkuvasti, ei siltä vaan voi välttyä. Ja tottahan se on, lapseton 28 herättää ihmisissä väkisinkin tämän ”joko lasta on kohta tiedossa?” Enkä tosiaankaan itse tällä hetkellä halua äidiksi. Ja en koskaan, KOSKAAN erehdy tiedustelemaan mitään tällaista keneltäkään, koska tämä on niin raivostuttavaa. Ehkä en halua lapsia koskaan, mitä se muille kuuluu!

    No niin. Eksyin taas hieman ehkä aiheesta. En muuten koskaan ole ollut elokuvissa yksin, mutta kun kävin lauantaina katsomassa My week with Marilyn, mun vieressä istui tyttö -yksin- joka oli ehkä n. 16 v. :)

    Tykkää

    1. Piti vielä lisätä, että vaikka ei tupakois ja eläis muutenkin terveellisesti, se naama (ja muutkin paikat) kyllä valitettavasti iän myötä rupsahtaa, jossain vaiheessa. Jos elää terveellisesti, ehkä vasta hieman myöhemmin. Ja koska yleisesti suhtautuminen vanhempiin ihmisiin ja etenkin naisin on sitä mitä se on, en yhtään ihmettele, että naiset käyvät plastiikkakirurgin ym. luona. Voiko sitä tuomitakaan? Kamalaa sen sijaan on, että jo KAKSIKYMMENTÄVUOTIAAT tytöt käyvät ottamassa botoksia otsaan ja täytettä huulin!!!!! Entäs sitten kun on OIKEA tarve ottaa täytettä johonkin, kahdenkymmenen vuoden päästä? En pidä yhtään hyvänä asiana, että nyt blogeissakin esitellään näitä täytehoitoja nuorille likoille, jotain helvetin vastuuta pitäis kyllä näiden puljujenkin ottaa! Siis halutaanko me oikeasti, että maailma menee vieläkin vinompaan suuntaan? Tietenkään suurin osa nuorista tytöistä ei kieltäydy tarjouksesta kokeilla jotain tällaista ilmaiseksi, mutta joku järki päähän oikeasti, että sitä mainostetaan suurellekin lukijakunnalle. >:(

      Tykkää

      1. Joo!! Se on hirveetä! Mä en ymmärrä, miten täysjärkinen plastiikkakirurgi suostuu edes laittamaan botoxia niin nuoreen ihmiseen?? Ruotsin blogisfäärissä nyt alkaa tulee näitä 19-21 vuotiaita jotka täyttää huulensa (quak quak) ja käyttää botoxia ja vaikka mitä. ”Hei mulla on ryppy naamassa”… KAKSKYMPPISENÄ? Mutta se on just se mihin tää maailma on menossa… Siis mulla ei ole mitään plastiikkakirurgiaa vastaan, jos sillä korjataan synnynnäisiä virheitä, tai onnettomuuksen jättämiä arpia jne… mutta se, että sinne mennään kun periaatteessa ei ole tarvetta.. sitä en varmaan koskaan tuu ymmärtämään.

        Ja joo, kyllähän se aika ottaa meidät kaikki kiinni jossain vaiheessa. Itse saa valita, nopeuttaako vai hidastaako sitä aikaa. Itse ainakin lopetin tupakanpolton, ja ihoni selvästi ”nuoreni” melkein heti. Mutta, joo ei sitä vahenemista (vielä) pysty lopettamaankaan. Katsotaan tätä asiaa uudestaan jonkun parinkymmenen vuoden jälkeen :D Modern technology etc

        Tykkää

    2. En mäkään oo oikeastaa hirveesti ajatellu tuota vanhenemista, tai no joskus teininä kolkyt oli mun mielestä = kuolema. 27 täyttäessäni tuli ihan pieni kriisi, mutta se meni aika nopeasti ohitse. Just puhuin tuosta miesten ja naisten vanhenemisesta Ändin kanssa toissapäivänä, ja niinhän se on, miehillä on paljon helpompaa – vaikka se Ändin mielestä ei näin ole (wtf, minkä kiven alla se on elänyt) Ja se on muuten ihan sairaan epäreilua meitä naisia kohtaan. Jos ajattelee vaikka Helen Mirreniä tai Meryl Streepiä, niin kyllä siinä on mun mielestä kaksi niin mahtavan karismaattista naista. Mutta naiset ovat vaan karismaattisia, jos heillä on vaikutusvaltaa. Bah humbug. On jo korkea aika, että suurin osa porukasta unohtaa nuo 1950-luvun ajatukset ja alkavat ajattelemaan vähän modernimmin. Varsinkin tollaiset vanhat, limaset fakin papat (hehe viiskyt = vanha).. ihan oikeesti, 25+ naiset oli vanhoja 1800-luvulla!! :D
      Joo ulkopuoleltahan sitä valitusta iästä tuleekin. Onneks mun läheiset ymmärtää pitää päänsä kiinni tuosta lapsi-jutusta. Varsinkin nyt kun meni poikki Ändin kanssa :D tietää, et ne saa turpiinsa siinä tapauksessa. Vaikka vähän sellainen fiilis on, että muut on ottanu meidän välirikon pahemmin kun me itse ollaan… Mitä se muka muille kuuluu ihan oikeasti? Kyllähän sitä vähän pelottaa olla 29 ja taas vaihteeksi sinkku… mutta mulla on kaks vaihtoehtoo: vaipua itsesääliin tai sitten yrittää nähdä ne positiiviset puolet tästä :P Ruotsissa on onneksi vähän lepsumpaa tää ikä-juttu! Mutta kyllä täälläkin on sitä ikäkeskustelua, ja jotenkin musta tuntuu, että muut yrittävät sitä muhun tartuttamaan.

      Ehkä mä en ikinä tule tajuamaan tuota, miksi pitäisi olla tietyllä tavalla tietyllä iällä :)

      Åh, asiasta kukkaruukkuun.. oliko hyvä leffa? :D

      Tykkää

      1. Totta, karismaattisia naisia löytyy, mutta eivät hekään ilman pientä ehostusta ole selvinneet! :D Avomies aina ”paheksuu” näitä selkeästi leikeltyjä näyttelijöitä, laulajia ym. Mutta minä sen sijaan ymmärrän. Kun on jatkuvasti arvostelun kohteena ja esillä, on myös näytettävä hyvältä. Lisäksi kilpailu joka alalla on kovaa, ja esiintyjillä ulkonäkö on tärkeässä asemassa.

        Eikä musta ole mitään pahaa siinä, jos ihan ”taviskin” haluaa muokata ulkonäköään, come on, täällä eletään vaan kerran! Jos jokin kohta itsessä ärsyttää niin paljon, että on valmis menemään leikattavaksi/piikitettäväksi, niin siitä vaan. Mikäpä minä tai kukaan muukaan on muiden ihmisten valintoja arvostelemaan tai tuomitsemaan. Kukin tavallaan. Tällainen blogeissa ym. MAINOSTAMINEN on silti törkeää: useimmat blogin lukijoista on vielä teini-iässä ja kamppailevat itsetuntonsa kanssa. Monien satojen eurojen arvoisista täytepiikeistä tulee jotain, mitä hekin alkavat haluta ja joita he eivät todellakaan vielä tarvitse, pariinkymmeneen vuoteen vuoteen! Lisäksi kammoksun muutenkin sitä, mihin maailma on koko ajan menossa: kaikkien pitää näyttää just tasan samalta, eli ”täydelliseltä”. Sitähän näillä leikkauksilla ym. haetaan, jotain tiettyä ihannenaista. Haluammeko oikeasti suostua tällaiseen? Ja että vielä NAISET tekevät tätä! Se on vaan hallaa itselleen, omille (tuleville) lapsilleen ja lapsenlapsille! Ihan raivostuttavaa.

        Niin, sinkkuna varmaan on sikäli helpompaa ”tässä iässä”, itse kun olen seurustellut 8 vuotta (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!) saman miehen kanssa, niin tätä ”hienovaraista” utelua on saanut osakseen ”jonkin verran”…vaikeeta käsittää, ettei vielä haluta lasta? En ole mikään lapsirakas ihminen muutenkaan (eikä myöskään avopuoliso), mutta suunnitelmissa olisi pari vuotta (ainakin) vielä olla ilman niitä vauvauutisia. No, mistään ei tietenkään voi olla varma, edes siitä, tulenko koskaan lapsia saamaan. Ja sitten on tietenkin sekin, että ”tässä iässä” ne riskit muutenkin kasvaa, mutta toisaalta ensisynnyttäjien ikä nousee koko ajan. Olen sikäli itsekäs, että haluan elää vielä tässä iässä ”omaa elämää”, matkustella, nauttia elämästä. Kuulostaa tylyltä ym., mutta kyllä se lapsi vaan rajottaa. Mutta saatan toki joku päivä vaan herätä hirveessä vauvakuumeessa! :D

        My week with Marilyn oli aika pitkälti sellainen kuin mitä osasin odottaakin! :) Tämä oli siis tällainen ”äiti-tytär -elokuva”, eli käytiin syömässä ja sen jälkeen karkkipussien kera leffaan, joka kelpaa kummallekin. :) Elokuva kiinnosti lähinnä Michelle Williamsin roolisuorituksen osalta, siitä kun sai lukea niin paljon puolesta ja vastaan. Ihan kiinnostava pätkä, mutta ei siinä ihan hirveästi kyllä tapahtunut. :P Ei mikään must see.

        Tykkää

        1. Paitsi sitten on niitä, jotka eivät näytä enää ihmisiltä – en ymmärrä niitä ollenkaan :D Esim Cher jne. Onhan se varmasti vaikeaa, kun ihmiset arvostelee koko ajan. Mutta sitten taas en ymmärrä sitäkään. ”Oho tolla xxx:llä on selluliittiä – KAUHEETA!!” eh, eiks meillä kaikilla kuitenkin enemmän tai vähemmän sitä ole (yleistän ^^) Tai jos julkkis ”lihoaa” anorektisesta hädin tuskin normaalipainoiseksi, niin ”OOOH LÄSKI!!”. Nojoo tais mennä vähän off topic :D

          Jo no.. mun mielestä jos alle kakskymppinen haluaa leikellä itseään, niin pitäisi kyllä ensin laittaa psykologille… Oot kyllä ihan oikeassa, se on raivostuttavaa ja ällöä tuollainen mainostaminen. Siinä pitäisi kyllä bloggaaja itse vähän dööh – ajatella, että mitä on tekemässä. Mä en kyllä hirveesti tuota oo suomenkielisillä blogeissa nähnyt (tai öh,niillä kolmessa jota luen :D :D :D eli en tiedä..) mutta Ruotsissa tuo ongelma on jo aika lähellä traaginen.
          Ei me haluta sellaista ihannenaista! Jos on musta kiinni ainakin, yksilöllisyys on ehkä maailman paras juttu ever!

          Hei, i feel you! ;) Tai siis, ei tuo mun korvissa kuullosta ollenkaan tylyltä. Monet meijän ikäiset kaverini hankkivat lapsia sun muuta, eikä voi mennä yhtään minnekkään. Mä voin – jos olis varaa tietty :D – ja se tuntuu aivan fantastiselta! Mutta en mä niitä tuomitse, enkä tuomitse lapsettomiakaan. Itse haluan lapsia joskus, mutta en vielä lähiaikoina, kun mun pitää keskittyä tuohon ”i want to be bill gates instead of bill gates ” juttuun – eli opiskeluun… Ainiinjoo, tartteehan siihen miehenkin.. eh eh. Mutta joo, uskon että näet punaista ”hienovaraisesta” (noi quotesit sai mut kuolee naurusta) utelusta. Utele takasin :D

          Mua enimmäkseen kiinnostaa elokuva, koska Marilyn Monroe on joku mun idoli tai jotain sellaista. Pitää katsella menenkö leffaan vai odotanko vuokrausta mielummin :P

          Tykkää

    3. Sanoisin, että odota vuokraamista…ei oo niin spessu, että pitäis nähdä teatterissa. Vaikka ois miten iso Marilyn-fani. :D Mut, tää on vaan mun mielipide.

      Ja kaikkeen mitä sitä edellä sanoit: NIINPÄ!

      Ja tää kommentti saattaa nyt tulla ihan hölmöön paikkaan…

      Tykkää

      1. hehe okei. on aika monta muuta leffa jotka haluan nähdä, niin ihan hyvä saada vähän mielipiteitä siitä mitä kandee nähä ja mitä ei :P ja sitäpaitsi ne leffateatterit täällä…

        menkööt kommentti minne menee hehe minne se meni?

        Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.