*pfffffffffft*

Tiedättekö sen tunteen, kun teillä on sikakiire pankkiin ja suunnittelette, että pyöräilette sinne, jätitte sinne menon taas ihan viime tippaan. Koska pyörällä pääsee nopeammin perille kun kävellen, niin. Ja teidän pyörässähän ei ole mitään valoja kiinni siinä pyörässä, vaan teillä on sellaiset irroitettavat LED-fakin-lamput, jotka pitää kiinnittää pyörään, ennen kun lähdette liikenteeseen ja poistaa kun tulette kotiin. Ja pyöräkorinkin roudaatte aina kotiin, kun pyörä seisoo ulkona yksikseen, ettei kukaan vaan varasta sitä – ja sekin pitää kiinnittää pyörään. Huokaus, mikä prosessi.

Kaiken tämän jälkeen olette sillä tavalla hieman ärsyyntyneitä kaikesta tuosta väsäämisestä lamppujen ja korien kanssa,  mutta onnellisia, että pääsette kohta matkaan. Ensin pitää vaan tarkistaa, että takakumissa on ilmaa. Joten nojaatte vähän siihen pyörään. Normaalisti pyörässä on aina vähän ilmaa (vaikka siinä onkin pienenpieni reikä siinä kumissa) ja voitte lähteä iloisesti polkemaan. Tällä kertaa tosin kuuluu vaan sellainen omituinen ”pffffffft” ääni ja kumi tyhjenee siinä silmienne edessä. Silmät alkavat nykiä. Katsotte kelloa. 15 minuuttia. Kaupunkiin ehtii kävellä kymmenessä minuutissa.

Joten alatte siinä -silmät aika reippaasti nykien – veivaamaan niitä LED-fakin-lamppuja irti siitä pyörästä, mutta tottakai ne ovat jotenkin solmussa ja ulkona on pimeää ja prosessi kestää sata vuotta kauemmin kun normaalisti. Muutaman kirosanan jälkeen saatte ne vihdoinkin irti ja revitte voimalla irti sen pyöräkorin siitä pyörästä, lukitsette pyörän ja lähdette heittämään sitä koria kämppään. Joka – tottakai – sijaitsee ylimmässä kerroksessa. Juoksette sinne ylimpään kerrokseen, kaivatte avaimia taskusta- ja tottakai sen oikean avaimen löytämiseen kestää ikuisuus. Saatte oven auki, heitätte sen pyöräkorin sinne kämppään ja juoksette taas alas. Kiroillen. Kaikki kestää niin hemmetin kauan!

Tottakai olette – taas – täysin tietämättömiä siitä, millainen keli ulkona on, joten olette valinneet jalkineiksi tennarit. Koska tennarit ovat ihan normaalit jalkineet, varsinkin tammikuussa. Lähdette juoksemaan pää kolmantena jalkana sinne pankille päin. 10 minuuttia jäljellä – kyllä sinne vielä ehtii! Mutta sitten huomaatte, että olistte voineet valita jalkineet ehkä aavistuksen paremmin, sillä ulkona on aivan helevetin liukasta. Joten sen sijaan, että juoksisitte sinne pankkiin, luistelette sinne – tosin, tämä hidastaa teitä huomaavasti (ettehän toki halua liukastua ja kuolla). Lisäksi raidetta ylittäessä, edellä kävelevä akk.. nainen ei osaa pitää sitä porttia auki teille, vaan lämäyttää sen suoraan syliinne ja ilmat lentävät pihalle. Kiität kohteliaasti (..) ja jatkat matkaasi luistellen. Lopulta saavut pankille – 2 minuuttia sulkemisajan jälkeen. Ovet ovat kiinni. Ette siis ehtineet.

Tiedättekö sen tunteen? Minä tiedän.

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.