olen masentava, jäätelöä syövä, klisee

Huijasin. Sanoin, että kaikki on ihan hyvin ja että pärjään. Kuitenkin, tämä välirikko nakertelee sisälläni koko ajan. Olen aina ihmetellyt porukkaa, jotka haluavat pysyä ystävinä heidän exien kanssa. Miettinyt, miksi sitä haluaa pysyä yhteydessä jonkun kanssa, josta on joskus pitänyt niin paljon, ettei siitä halua päästä irti. Nyt olen itse siinä tilanteessa. Ex.. en ole sanonut sitä ääneen vielä. Se on mun ex. Apua! Pääni sanoo,  että siihen on olemassa syy, miksi emme toimineet yhdessä, move on move on. Sydämeni sanoo, että kyllä siihen pystyt, olihan se kuitenkin sun paras ystävä, jonka kanssa pystyit puhumaan kaikesta. Vai menikö se toistepäin? 

Mutta miten sitä mennään eteenpäin? Miksi olen niin tajuttoman itsekäs? Minä haluan vapauden tavata uusia ihmisiä ja haluankin, mutten halua antaa samaa vapautta sille. Mutta mitä jos se tapaakin jonkun toisen? Miten pystyn hengailemaan miehen kanssa, josta kerran pidin niin paljon, etten halua päästää siitä irti, kun hän pitää jostakin muusta niin paljon, ettei halua päästä siitä irti? Miksi haluasin pistää itseni siihen tilanteeseen? Eihän siinä ole mitään järkeä?

Sitäpaitsi mua kammottaa ajatus, että olen taas vaihteeksi sinkku. Sinkkuelämä parhaimmillaan on todella kivaa ja vapauttavaa, mutta arki on ihan perseestä. Ateriat yhdelle. Se potutus, että kaikki margariinipaketit, leipäpaketit etc on tehty useammalle ihmiselle kun yhdelle. Aina joutuu heittämään pois ruokaa, koska sitä ei yksin ehdi syödä. Yksin kotona istuminen illalla. Ajatuskin baariin meneminen melkein itkettää. Se saatanan liha-vitun-markkina ällöttää ihan hirveästi. Ja kaikki ne luuserit, jotka siellä hengailee zombie-känni-modessa. Yhyy! Luulin, että nämä päivät ovat ikuisesti ohitse ja nyt ne koputtelevat ovella taas. TAAS! Olen liian vanha tähän rumbaan taas.

Eilen illalla istuin sohvalla, paskasilla hiuksilla, edelleen yöpaidassa, söin halpaa vaniljajäätelöä suoraan kiposta ja katsoin romanttista komediaa. Tajusin millainen tajuton klisee olin. Ainoastaan kymmenen kissa uupui kuvasta. Aivan tajuttoman masentava klisee. Onneksi sentään jaksoin tiskata.

Joten tänään päätin ottaa peukalon perseestäni. Ja yritän katsoa asioita positiivisesta näkökulmasta: saan tehdä ihan mitä haluan taas. Saan syödä jäätelöä juuri niin paljon kun itse haluan. Ja suoraan paketista. Ja katsoa romanttista komediaa, jos siltä tuntuu. Ilman, että kukaan narisee siitä, miten helvetin tyhmiä sellaiset elokuvat on ja että jäätelöä ei ehkä kannattaisi syödä niin paljon. Ja saan tehdä juuri sitä ruokaa, mitä tekee mieli. Ilman, että kukaan narisee siitä miten ällöttävää kalat tai pavut ovat. Ja halutessani voin, ihan milloin vaan, pistää ykköset päälle ja mennä kavereitteni kanssa tanssimaan kunnes jalkoihin sattuu niin paljon, että aamuyöstä kävelee kotiin paljain varpain (suosittelen tätä toisaan ainoastaan kesällä tehtäväksi.. talvella se ei ehkä ole yhtä mukavaa). Ilman, että joku on koko ajan huolissaan siitä missä liikun. Voin kuunnella niitä omia soittolistoja Spotifyssa, pistää volyymit kaakkoon, laulaa niin kovaan kun pystyn ja tanssia alusvaatteissa. Ilman, että kukaan näkee. (Naapurit tosiaan ei ehkä tästä ajatuksesta, on olemassa syy siihen, miksi en ole hakenut Idolsiin..) Voin mennä suihkuun ihan milloin vaan, ilman että se on varattu. Ja vessanpöntön kansi on aina alhaalla, niinkun sen pitääkin olla. Ei tarvitse tiskata monen ihmisen tiskejä, ainoastaan omat paskat. Pesen ainoastaan omat vaatteeni, eikä ole olemassa riskiä, että rintsikat joutuvat kuudenkympin pesuun. Ja mitä parasta: voin nukkua X-asennossa sängyssä. Ilman, että vedän ketään turpaan yöllä. Sweet!

Kuitenkin… en tiedä mitä ajatella. Vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti, olen pohjimmiltaan negatiivinen. ”Ajattele positiivisesti” on ehkä viimeinen lause jonka haluan kuulla juuri nyt. Vaikka hoenkin sitä päässäni koko ajan. Saatankin ehkä vetää itseäni turpiin tämän takia. Yritän keskittyä mahdollisimman paljon kouluun ja töiden etsimiseen nyt. Tarvitsen suuren määrän töitä, jottei minun tarvitse ajatella mitään muuta. Ja jotta voisin tehdä noita yllä mainittuja jäätelönsyömisiä ja tanssimisia, tarvitsen tosiaan töitä heh.

Kysmys kuuluu kuitenkin. Miten tästä oikein selviää, kun sängyn pohja, jäätelö ja elokuvat särkyneistä sydämistä houkuttaa paljon, paljon enemmän? Varsinkin ilman, että minusta tulee katkera vanha akka, joka asuu kymmenen kissan kanssa?

Pic source: we ♥ it.

4 vastausta artikkeliin “olen masentava, jäätelöä syövä, klisee

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.