carbonara – ainoa syy, miksi kaverini haluavat olla kavereitani.

Mulla on ihan varmasti iskemässä flunssa. Juuri sopivasti ennen kolmen tentin maratoonia ja syntymäpäivää. Ihanaa aloittaa uusi vuodella tällä tavalla. Olo on kyllä niin veto veke ja tuntuu siltä, kun keuhkot aikovat pistää sopimuksen irti ihan minä hetkenä tahansa. Tenttikirjat olen kaivannut esille, mutta lukulasit ovat tietenkin kotona. No olenhan menossa sinne ihan minä hetkenä hyvänsä – näin sanoin koko eilisenkin päivän – mutta loppujen lopuksi perseeni juurtui Ändin sohvaan (vannon, että näin hetkellisesti vähän sammaltakin, kunnes nousin ja kävelin jääkappille katsomaan, olisikohan sinne maagisesti ilmaantunut ruokaa – ei ollut.) Inhoan tätä oloa, tätä saamattomuuden huippua!

Tällaisiin päiviin kuuluu pastaruoat, varsinkin helppotekoiset, jotka eivät vaadi liikaa hellan kyttäämistä ja jonka voi tehdä puolinukuksissa. Eli Pasta Carbonara. Ah. Tämä ruokalaji saattaakin olla juuri täydellinen, siinä on pastaa, pekonia ja juustoa. Ja muutama kananmuna. Minä en laita mitään kermaa carbonaraan, miksi pilata jotain niin täydellistä? Sanottakoon vielä, että tämä on se ruokalaji, jolla olen hurmannut suurimman osan kavereistani olemaan kavereitani ja ehkä yhden tietyn Ändin silloin ensimmäisillä kerroilla kun tavattiin. Siis kuka mukamas ei tykkäisi Carbonarasta? Nii-in. Kun olin kerran 10 kuukautta kasvissyöjänä, vaihdoin pekonit herkkusieniin ja oliiveihin. Toimi sekin.

Eli näin teet:
Laita pastaa kiehumaan (jos et osaa, lue spaghettipaketin ohjeista – se on erittäin helppoa.) Annoskoko noin neljälle ihmiselle. Tai kahdelle, riippuu siitä onko talossa syöppöjä kuten minä ja Ändi vai normaaleja ihmisiä.. Yleensä ruokaa tosiaan jää vähän jäljelle (seliseli).

Kun spaghetti kiehuu, paista paketti pekonia.

Sekoita kippoon about noin 100 g parmesaania ( tai grana padanoa – jos olet köyhä kuten minä), neljä kananmunaa ja pippuria oman maun mukaan (mulla lentää melkein aina kourallinen eh eh…)

Lopuksi, kun pasta on valmista, heitä vedet pois ja lisää kaikki ainekset sinne kattilaan ja sekoita. Ja sitten eikun syömään hyvän elokuvan ääreen. Tai ruokapöytään, miten teillä nyt sitten syödään.. Carbonara on sellainen ruokalaji, joka on parhaimmillaan heti valmistumisen jälkeen. Ruuan jäähtyessä siitä tulee aika hemmetinmoinen klimppi, joka on vaikea jakaa (- joten kaikki mulle vaan!)

Mikä on teidän bravuuri, jonka osaatte tehdä puoliksi nukahtaneena?

4 vastausta artikkeliin “carbonara – ainoa syy, miksi kaverini haluavat olla kavereitani.

  1. Jos et tykkää kesäkurpitsasta, suosittelen odottamaan syyskesään ja ostamaan joltain torilta tai pienyrittäjältä omassa maassa kasvanutta. Itse oon tykännyt kesäkurpitsasta aina, mutta nyt syksyllä rakastuin, klik. Syötiin viisi tuollaista järjettömän isoa kurnitsamötikkää tosi lyhyessä ajassa, ne vaan oli niin hyviä, aika makeita ja rapsakoita.

    Jokunen aika sitten taas ostin espanjalaisen version. Se oli niin kitkerä, että meinasi jäädä syömättä. Nämä talviversiot ovat tosiaan joko kitkeriä tai aivan mauttomia, surullista.

    Tykkää

    1. Pitääpi sitten odottaa hetkosen, kunnes se syyskesä koittaa ja sitten kokeilla :) Kaiken maailman vihanneksia ja juureksia sun muita on kiva testata, jos niitten kanssa onnistuu. Isäni tekee aika hyvää uunissa grillattua (tai grillissä) kesäkurpitsaa, itse olen vaan feilannut kokonaan. Mutta pistetään korvan taakse, että syyskesänä sitten kokeillaan uudestaan. Ja lähituotantoa :) Tattista taas !

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.