mary lomalla – miten opin tekemään asioita, joita haluan tehdä.

Vuoden alussa, kun pomoni ilmoitti, että on aika alkaa miettiä milloin haluamme olla lomalla, sanoin hänelle kovaan ääneen – en halua lomaa, haluan olla kesällä töissä. Pomoni katsoi minua kun idiootti, nauroi hetken ja sanoi sitten lyhyeesti, mutta ytimekkäästi: Ei, sinä menet lomalle, tarvitset sitä. Minua potutti aika kauan tämä asia. En ole ollut lomalla, […]

Lue lisää mary lomalla – miten opin tekemään asioita, joita haluan tehdä.

elämä on.

Niin paljon on muuttunut sitten viime kerran, niin paljon on pysynyt samana. Hetkittäin elämä hymyilee ja toisinaan kaikki romahtaa. Mutta tällaista se kai on se elämä, on se ihanaa (osittain sarkastinen kommentti, I know.) Suurin syy hiljaisoloon on se, että olen keksittynyt enemmän elämään näytön ulkopuolella. Syy siihen on, että äidilläni todettiin, oliskohan se ollut […]

Lue lisää elämä on.

tosielämän tuhkimotarina – siis tarina siitä kuinka kadotin yhden kengän

Nyt joku ehkä siellä hyppi ilosta, että tämä on joku oikea,ihana, kunnon nyyhkytarina rakkaudesta tai vastaavasta. Nope. Tämä koskee kenkiä. Minun rakkaita treenikenkiä. Tai siis kenkää! En myöskään ole siis maagisesti noussut ryysyistä rikkauksiin. Olin perjantaina menossa salille ystävän kanssa, ennen sitä minulla oli pankkitapaaminen. Eli oli pieni kiire. Samaan aikaan kun harjasin hampaita, ja […]

Lue lisää tosielämän tuhkimotarina – siis tarina siitä kuinka kadotin yhden kengän

asioita, joita olen saavuttanut, ennen kun täytin 35.

Olen jo toki täyttänyt 35. Sunnuntaina. Olen siis ollut kokonaiset 3 päivää kolkytviis. Siis puolessa väliä seitsemääkymppiä! Kääk. Viiden vuoden päästä täytän 40! Ajatus kauhistuttaa. En haluaisi myöntää, että minulla olisi mitään ikäkriisiä, koska en ole koskaan oikeastaan välittänyt iästä niin paljoa. Olen aina nähnyt ikääntymisen hyvät puolet (tulee fiksummaksi, oppii virheistään etc) Mutta kuitenkin. […]

Lue lisää asioita, joita olen saavuttanut, ennen kun täytin 35.

erilainen joululahja, eli kun yzma tuli kuvioihin

Minulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen traditio, että olen vähentänyt joululahjojen ostamista ja annan vaan muutamalle valitulle henkilölle, yleensä perhe + parhaimmat ystävät. Ja sitten ostan yleensä itselleni myös jotain, mitä todella haluan – viime vuonna se oli Playstation4. Normaalisti siis en noin kallista tavaraa osta, mutku hei – a girl’s gotta game you […]

Lue lisää erilainen joululahja, eli kun yzma tuli kuvioihin

2018: all work and no play, makes marianne a dull girl

Tiedän, että nyt on melkein joulu, eikä vielä (kai) pitäisi oikein miettiä kevättä. Tai siis ensi vuotta ylipäätänsä. Mulla on tulossa ehkä hektisin kevätlukukausi koskaan. Päätin jo kesällä, että ryhdistäydyn ja etsin jostain syvältä itseäni motivaatiota (tai sitten vaan pakotan itseni) tekemään graduni valmiiksi. Joten laitoin hain kurssia ja viikko sitten sain tietää että pääsin […]

Lue lisää 2018: all work and no play, makes marianne a dull girl

asioilla on tapana järjestyä, pikkuhiljaa

Moni asia on muuttunut sitten viime kerran kun kirjoitin. Olin kesällä todellakin pohjalla. Pelkäsin sitä mitä syksy toisi tullessaan. Kaikki oli niin epävarmaa. Olen koko kesän käynyt juttelemassa kuraattorin kanssa, sain yhden kunnon ahdistuskohtauksen, joka oli mun todellinen low point. Siitä hitaasti, mutta varmasti olen noussut ylös seisomaan jaloilleni taas. Mutta kuten sanotaan, asioilla on […]

Lue lisää asioilla on tapana järjestyä, pikkuhiljaa

tunarin päiväkirja: multitasking goes päin helvettiä.

Sain ystäväni Livin kanssa inspiraation tehdä sushia viikonloppuna ja olimme sen lisäksi vielä löydetty aivan ihanalta kuulostavan mutakakun resepti, jossa oli sahramivalkosuklaa topping. Nam. No eikun tekemään. Sushi ei tietenkään ole mitään fast foodia, niinkun kaikki, jotka ovat joskus itse tehneet ehkä ovat ymmärtäneet. Kun riisi on keitetty se pitää jäähtyä ennen kun aletaan tekemään […]

Lue lisää tunarin päiväkirja: multitasking goes päin helvettiä.

hei, mä voin vähän huonosti nyt. todennäköisesti vielä huomennakin.

Joka ikinen aamu kun herään mietin (tai siis.. ollaan nyt kuitenkin edes vähän realistisia, jos on aamuvuoro, en mieti mitään muuta kun sitä ensimmäistä (ja toista… eeehkä kolmattakin) kuppia kahvia, joka odottaa työpaikalla ja ajatus lähtee ehkä käyntiin siinä joskus puolen päivän jälkeen kunnolla.. Nyt lähti lapasesta heti tämä tarinointi. Aloitetaan alusta. Hei. Piiiitkästä aikaa. […]

Lue lisää hei, mä voin vähän huonosti nyt. todennäköisesti vielä huomennakin.